olen vanha

hei taas.
synnyin eilen.
koin ikäkriisin ja itkin koska olen kohta neljäkymmentä.
en tahdo maksaa veroja.

kello löi kaksitoista ja ryntäsivät huoneeseen laulaen, osasin tätä odottaa ja piilouduin.
rakkaimmat jäivät.
sain Reetalta suomen lipun jottei tarvitse varastaa muiden kansallisuuksia. sain myös muumeja.

tulin kotiin ja sängyllä oli suklaata. lappu toivotti hyvää "salaista" syntymäpäivää.
hymyilin.
lähdin haahuilemaan.
haahuilessani eksyin rakkaiden kanssa raunion katolle, oli kuulemma joskus pankki ja hieno ja lasinen ja loistokas. nykyään raunio, pimeä ja ruttuinen. ei saa mennä yksin tai käy köpelösti, jotenka menimme yhdessä. minä ja rakkaat maailmalta.
Ema(BiH), Nadia(UK), Veronika(entiedämistä), Louisa(Ranska), Sindre(Ranska/Norja/Tanska),Endi(Albania), Bono(The Netherlands), Anela(BiH), sekä rakkain kaikista joka tulee usasta taikka kanadasta mutta hänen nimensä on hieman kiistanalainen.
Ruaidhri, mutta väittää että lausutaan Rory. miksi, en tiedä. hän on hieman hupsu.

Tulimme takaisin ja käskivät tarkastaa sänkyni. hämmennyin koska komento kuulosti kummalta. menin kuitenkin. sitten itkin. rakastan niin kovasti. Paula(Austria) leipoi pipareita ja kirjoitti kauniita sanoja paperille ihan vain koska synnyin. suloista. Rakkain oli ostanut suklaata ja hirven ja sisäpiirivitsejä ja muisti.
muisti minut ja mitä tein. välitti.
olin saanut taikalampun niiltä jotka eivät kuulu minnekkään. misfits. weirdos. ovat silti ja juuri siksi perheeni.

internet lakkasi toimimasta olisi lisää kuvia mutta eivät tahdo julkaistua. yritän huomenn uudestaan.

tuokin on sindren.

unohdin antaa tälle otsikon

jou.
päätin tulla tervehtimään.
koulut alkoivat eilen. oivoi.
tiedän että pitäisi pohtia ja kummastella.
pitäisi tietää mikä on hyväksi tulevaisuudelle, mutta se on niin kaukana.
en jaksa vielä siitä huolehtia.
jotenka ympyröin aineita ilman huolen häivää ja kuuntelen kuinka muut hätäilevät.

kuljen vieläkin paljasjaloin vaikka on jo syyskuu.
juottivat minulle mehua ruusunterälehdistä.
on kuulemma jäätelöäkin.
hämmennyin.

vaelsimme vuorelle.
unohdin lippuni joten varastin Louisan.
olen nykyään ranskalainen.
osaan sanoa ze ma pelle.

yhtenä aamuna heräsin siihen kun lauma kiljuvia kakkosia ryntäsi huoneeseeni aamu neljältä.

sitoivat silmämme ja veivät puistoon ja karjuivat.

tämä tapahtui jo aikoja sitten mutta laiskuudellani ei ole rajoja.

pidän täällä olla ja rakastan ihmisiä

mutta kaipaan varjoja.

tuttuja ja synkkiä ja musertavia.

täälllä valo kiirii kaikkialle ja aina ollaan inhottavan iloisia.

itkin matikan tunnillla.

en vieläkään tiedä mikä on rationaalinen luku.

joskus ikuisuus sitten meillä oli myös rudgby peli.

kiljuin ja karjuin ja voitimme.

sitten menetin ääneni viikoksi.

olemme käyneet vesiputouksilla ja hyppäsin kalliolta ja lensin alas samaa matkaa veden kanssa.

minä ja uusi paras ystäväni joka on vähän idiootti.

kyllä tämä on jo kohta koti.

kaunis

hei toverit.
minulla on mahtia.
minulla on huone.
minulla on parveke.
minulla on pöytäananas.
minulla on rusketusrajat.
kaikenkukkaraksi minulla on jopa kavereita joiden ansiosta minulla on nykyään myös yksi dollari.

alhaalla todistusaineistoa.

näkymä edellämainitulta parvekkeelta.

olen tehnyt kaikenmoista. 

olen käynyt nuotiolla, viettänyt leppoisaa iltaa sillan alla,

ollut vesisotaa ja valuttanut kaiken punaisen päästäni.

olen tanssinut 5 tuntia, olen ostanut pyykkikorin ja pesupulverin koska

olen kypsä ja itsenäinen.

minulla oli kiire elää joten varastan kuvat sindreltä.

(c)sindre langmoen

(c)sindre langmoen

(c)sindre langmoen

(c)sindre langmoen

eilen kävimme paratiisissa.

kaunis on julmasti ja sietämättömän aliarvostetusti sanottu.

paratiisissa virtasi joki, se oli kylmä ja nopea.

se viuhtoi ja sen pohjalla oli piikikäittä kiviä.

se oli äkkipikainen ja se riuhtoi mukaansa.

varoittivat mutten osannut pelätä. 

se olisi ollut kaunis kuolema.

Pehmeät puut kaartoivat latvansa vedenpinnalle.

niiden rungot olivat lempeitä ja suojaavia. 

kiipesin.

tipahdin.

vesi otti vastaan ja sulki syleilyynsä.

korkeuksiin oli rakennettu myös satumainen puumaja.

sen seinät oli kirjattu musiikilla.

sieltä saattoi hypätä keinuun ja leikitellen lipottaa varpaitaan vaaran yllä.

viilsin jalkani ja veripisarani värjäsivät veden.

tein Louisan kanssa pikkurillivalan kaarnamuorin okissa että 

menemme uudestaan paratiisiin ennen kuin tulee kylmä ja talvi. 

ennen kuin se kuihtuu taas pois.

I'll make it without you

This is the starting of my greatest fear

I'm all packed up getting out of here...

...This is the starting of a brand new day

never liked this city too much anyway...

... but I need this city like I need the rain

I know that somewhere there's a north bound train...

...This is the starting of my fall from grace

My self-esteem, oh It's seen better days

But you know I'll never let this go to waste...

...I'll keep this memory in a map I trace

back to home..

oh I'll make It without you

in my life.

rakastan teitä 

loppu maailma

olenko kamala jos en vieläkään puhu. olen täynnä tarinoita maailmasta ja ihmisistä mutta en pysty muodostamaan niitä kertomukseksi.
en jaksa. en jaksa enää mitään. nykyään olen vain väsynyt. kuljen ympäri unessa ja horroksessa.
tekemättä mitään. mitään ei ole saavutettu.
minuus on paniikin lamauttama joten nykyään olen joku muu. joku kuka ei pelkää.
joku urhea.

nämä kuvat yrittävät kertoa loppu tarinani. sen, mitä en itse jaksa.

 

 

 

 

  

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

wien ja linnoja mutta enimmäkseen vain kaloja

rakastan kaloja. ne vaan uiskentelee. ei mitis.
siinä vaan pulikoi. pulputtaa.

käytiin siis eläintarhassa.