torstai 5. syyskuuta 2013

unohdin antaa tälle otsikon

jou.
päätin tulla tervehtimään.
koulut alkoivat eilen. oivoi.
tiedän että pitäisi pohtia ja kummastella.
pitäisi tietää mikä on hyväksi tulevaisuudelle, mutta se on niin kaukana.
en jaksa vielä siitä huolehtia.
jotenka ympyröin aineita ilman huolen häivää ja kuuntelen kuinka muut hätäilevät.

kuljen vieläkin paljasjaloin vaikka on jo syyskuu.
juottivat minulle mehua ruusunterälehdistä.
on kuulemma jäätelöäkin.
hämmennyin.

vaelsimme vuorelle.
unohdin lippuni joten varastin Louisan.
olen nykyään ranskalainen.
osaan sanoa ze ma pelle.



yhtenä aamuna heräsin siihen kun lauma kiljuvia kakkosia ryntäsi huoneeseeni aamu neljältä.
sitoivat silmämme ja veivät puistoon ja karjuivat.
tämä tapahtui jo aikoja sitten mutta laiskuudellani ei ole rajoja.

pidän täällä olla ja rakastan ihmisiä
mutta kaipaan varjoja.
tuttuja ja synkkiä ja musertavia.
täälllä valo kiirii kaikkialle ja aina ollaan inhottavan iloisia.
itkin matikan tunnillla.
en vieläkään tiedä mikä on rationaalinen luku.

joskus ikuisuus sitten meillä oli myös rudgby peli.
kiljuin ja karjuin ja voitimme.
sitten menetin ääneni viikoksi.
olemme käyneet vesiputouksilla ja hyppäsin kalliolta ja lensin alas samaa matkaa veden kanssa.
minä ja uusi paras ystäväni joka on vähän idiootti.




kyllä tämä on jo kohta koti.









2 kommenttia:

  1. Bosnia näyttää sopivan täydellisesti sulle. Kaikki kuulostaa niin maagiselta, I hope you're happy!

    VastaaPoista
  2. älä välitä, emmäkää tiiä mikä on rationaaliluku !!
    ja pure love noi sun HOUSUT <3____<3

    VastaaPoista