kaunis maailma

matkustin pois.
kumma matkata pois kun on jo poissa.

se oli linna ja vanha ja kaunein.
kalliot oli suuria ja kivet jyrkkiä.
paljon portaita.
ylös, ylös korkealle. herraisä niin paljon portaita.
pieniä synkkiä sivukujia joita varjosti lehmukset ja seinistä roikkuvat katulamput. alusvaatteet ripustettiin katonrajasta joten kävelin kujilla pikkuhousujen alla.
"Anteeksi parrakas herra sikari suussa, kolmannessa ikkunassa vasemmalta, lakanasi tippuu pisaroita päälaelleni."

kissoja joka puolella.
pehmeitä, silkkisiä ja hienostuneita. askelsivat pehmeillä tassuilla halveksien elämää ja eläviä. ei sillä että kuolleet olisi yhtään parempia. alempiarvoisia yhtä kaikki. uupuu tyhmiltä viikset ja turkki, en tiedä miksi jumala antaa niiden hengittää.

se oli pieni kylä, muurattu menneisyydessä suojaksi meren hirmuilta ja vuorien kauhuilta. nyt sen kaduilla kuljeksivat rakastavaiset ja vanhat saksalaiset.
siellä oli hyvä juosta tai leikkiä piilosta. kengät kopisivat vasten marmoria ja meri puhalsi. oli helppoa hyppiä kiveltä kivelle kunnes on tarpeeksi korkealla ja sitten hypätä.
tai vain lipottaa varpaita jos on etelästä, eikä osaa oikeaoppisesti erottaa kylmää lämpimästä.

kolme unetonta yötä juoksimme kaduilla ja tervehdimme kitaransoittajia kadunkulmissa. vaelsimme ylös ja hyppäsimme. aallot riehuivat ja räjähtivät vasten kivenrohkaleita.
uin kauas.
taivas oli synkkä ja musta. meri oli mustempi. niin syvä ja loputon.
elämä oli ikuinen ja kaikkeus niin pimeä, musta, vallitseva.
aallot pyörivät ympyrää ja tuuli leikki merivaahdolla. pisaroita lensi ripsilleni.
maailma oli suuri ja vallitseva, minä pieni ja alaston.